Pala omasta historiastani

Tarinani ei juurikaan eroa monen muun koulutusohjaajan ja ongelmakoirakouluttajan tarinasta, jossa kaikki alkaa eräästä hankalasta, mutta opettavaisesta koirakokemuksesta. Perheessämme asui koira. Se oli kaikkea muuta kuin helppo, stressitön tai mukava perhekoira. Koiralla oli varmasti kaikki niin kutsutulle ongelmakoiralle leimatut asiat, kuten stressi, oikeanlaisen koulutuksen, koirakavereiden sekä aktivoinnin puute. Meille ei ikinä selvinnyt mahdollisten terveydellisten seikkojen osuus koiramme käyttäytymiseen.

Jokin kuitenkin laittoi hälytyskellot soimaan ja vaati tekemään asialle jotain. Kaiken lisäksi tiedän, että tuhansissa perheissä on vastaavantyyppisiä haasteita. Päätin siis ottaa härkää sarvista ja lähdin opiskelemaan eläinalaa ja sille tielle olen jäänyt. Päivät opettavat ja vuodet varmistavat, että olen matkalla oikeaan suuntaan, mutta ikinä tällä alalla ei ole valmis, eikä voi sanoa osaavansa.

Tällä hetkellä kolmen (tai melkein pitäisi sanoa viiden) koiran lauma pitää arjet ja pyhät virkeänä. Joukko vaatii päästä ulos lenkille ja saada tekemistä laiskotti minua tai ei. Haasteita löytyy omistakin koirista, niin kuin moni sanoo, ”suutarin lapset kulkevat ilman kenkiä”. Näin aikuisiällä olen kuitenkin oppinut hyväksymään omat ja koirieni virheet sekä puutteet. Näen tilanteen ennemmin niin, että koirat ovat persoonia, omia yksilöitään. Vain minä olen se joka voi määritellä mitä koiriltani vaaditaan ja miten niiden tulisi käyttäytyä. Voin myös reilusti sanoa, että koirani eivät pärjää kaikissa tilanteissa ja osaan nykyisin jättää ne pois sen tyyppisistä tilanteista. Koirat ovat kuitenkin elämänsuola, se kynsien rapina vanhalla puulattialla, jota ilman talo tuntuu autiolta ja olo orvolta. Arjen managementtia – erilaisia selviytymiskeinoja, kuten eräällä kurssilla istuessani kouluttaja totesi, vaaditaan päivittäin. Voin hyvin pistää aidan oven eteen estääkseni koiraa pääsemästä ovelle, sen sijaan että käyttäisin taidon opettamiseen viikkotolkulla aikaa ja energiaa. Yksittäisiä päiviä koirieni kanssa vaihtaisin mieluusti pois, mutta koiriani en milloinkaan.

Minussa on vuosikausia kytenyt palava halu oppia ymmärtämään koirien sielunelämää sekä koulutusta. En ole koskaan tyytynyt vain vähäiseen pintaraapaisuun tiedon murenista. Perinteiset, johtajuuteen perustuvat koulutusmetodit, koiran alistaminen tai pakottaminen, eivät ole koskaan tuntuneet luonnollisilta tai ratkaisun avaimilta. Olen halunnut opiskella eläinalaa jo pitkään ja mahdollisesti jopa hankkia tulevaisuudessa kokopäivätoimisesti elantoni eläinten parista.

Olen vihdoin avannut sen sivun kirjasta, joka minulta oli hukassa useiden vuosien ajan. En koskaan löytänyt haluamaani erilaisten ja kaikenkarvaisten koirayhdistysten kursseilta, joissa heidän tavoitteensa eivät tuntuneet vastaavan omiani. Kaipasin ennen kaikkea normaaleja vinkkejä koiran arkipäiväiseen elämään. Tieto siitä, kuinka koiran saa pakottamalla istumaan kolmekymmentä sekuntia monen kymmenen metrin päässä minusta, ei tuntunut tarpeelliselta. Eikä mieltäni lämmittänyt ajatus siitä, että seisoisin tuntitolkulla parkkipaikan reunalla kymmenen- kahdenkymmenen koiran ringissä, ohjaajan puuttumatta kertaakaan tekemisiimme.

Tmi Dogwit perustettiin keväällä 2008 erään päättyneen koulutusohjaajakurssin tiimellyksessä. Dogwit on väännös koirasta ja oivalluksesta -sopii siis oivallisesti nimeksemme. Nimi syntyi erään iltapäivän sohvalla istumisen tuotoksena kun katselin eläinsuojeluyhdistykseltä saamaani kissanruokapurkkia `Catvit`, jota uudelle kissa-hoidokillemme oli tarkoitus syöttää. Yrityksen perustamiseta olin intoa piukassa ja Pirkanmaalla ei vielä tuolloin ollut niin paljon kilpailua kuin nykypäivänä. Tätä kirjoittaessani opiskelen ensimmäisten joukossa Suomessa virallista Eläintenkouluttajan tutkintoa ja eläintenhoitajan opinnot ovat puolessa välissä. Kesällä 2010 tuli ajankohtaiseksi uusia markkinointimateriaalia sekä verkkosivut, joten samassa yhteydessä otin käyttöön nimikkeen Eläinpalvelu ja Koirakoulu Dogwit –laajenevien palvelumuotojen kunniaksi. Me Dogwitilla panostamme ammattimaiseen koulutukseen ja laatuun! Koulutuksissa painotamme koiralähtöistä ja palkitsemiseen sekä positiivisuuteen perustuvaa koulutusmetodia. Koirat opiskelevat asioita yhdessä oman ohjaajansa kanssa, jolloin stressitasot eivät turhaan nouse pilviin kymmenien muiden koirien tarkkailemisesta. Ennen kaikkea kuitenkin koulutamme koirien omistajia, eli niin kutsutusti hihnan yläpäätä, siitä kuinka koiran kanssa tulisi oikeasti elää. Perhe-elämässämme on opeteltu luopumaan muun muassa turhista kieltosanoista sekä löytämään niiden tilalle koiralle mieleisiä toimintavaihtoehtoja.

Koiralle luontaisia tarpeita ovat ruuan ja riittävän liikunnan lisäksi nenän käyttö. Koira on luonnossa sekä saalis, että saalistaja. Koiran omistajina meidän tulisi huolehtia koiran kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista sekä luonnollisista tarpeista myös kotioloissa. Ruuan tarjoaminen, riittävän ja ennen kaikkea oikeanlaisen tekemisen tarjoaminen sekä sosiaaliset kontaktit ovat koiralle tärkeitä. Olemme koirillemme kuin vanhempia, ystäviä tai huoltajia, vastuun kantajia.

Norjalainen pitkän linjan koirien ohjaaja Turid Rugaas löysi pitkällisten tutkimusten jälkeen rauhoittavat signaalit. Ne ovat koirien käyttämää elekieltä, joilla koirat rauhoittavat sekä itseään että ympäristöään erilaisissa tilanteissa. Dogwitin koulutuksessa kerromme näistä elämää helpottavista signaaleista myös muille. (Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit, kts. Myös Kiskomatta paras)

Suosittelen tutustumaan ja löytämään oman, lempeämmän koirien lähestymistavan!

- Eeva